Newcomer

Olen kirjoittanut tätä blogia vasta vähän vajaan vuoden. Alle 11 kuukautta. Tuntuu edelleen aika uskomattomalta ajatella mitä kaikkea tämän vuoden aikana on tapahtunut, millaisiin juttuihin olen päässyt mukaan, mitä kaikkea olen oppinut ja ennen kaikkea millaisia ihmisiä olen tämän homman kautta tavannut.

Ensi viikon jälkeen tästä blogista tulee minun päätyöni. Se tuntuu samaan aikaan sekä pelottavalta, että järkyttävän oikealta. En todellakaan olisi vuosi sitten osannut edes haaveilla, että vuodessa voisi tapahtua näin paljon. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet jotenkin ihan uskomattoman hienoja. Yhtäkkiä näyttääkin aika kirkkaalta se, mitä tahtoisin tulevaisuudessa tehdä ja tuntuu, että olen nyt juuri siellä missä minun kuuluukin, menossa siihen suuntaan johon tahdonkin.

Vaikka en kirjoitakaan blogia siksi, että tahtoisin tulla huomatuksi (no tietysti vähän, niin kuin me kaikki) niin tuntuu kyllä aivan järkyttävän hienolta, jos oma tekeminen noteerataan. Ja nyt on noteerattu. Sellaisella tavalla ja taholta, etten todellakaan olisi osannut odottaa. Olen nimittäin ehdolla Zalandon Nordic Style Icon Awardseissa kategoriassa Newcomer of the Year / Rising Style Icon. Ette edes usko, kuinka hyvältä tuo ehdokkuus minusta tuntuu. Etenkin kun katselen noita muita ehdokkaita: niin hienoja, inspiroivia ja ihailtavia tyyppejä kaikki ehdokkaat, kaikissa kolmessa kategoriassa. Tuntuu suoraan sanottuna ihan hullulta nähdä oma nimi ja naama siellä heidän joukossaan.

Jokaisesta kategoriasta yksi lähtee edustamaan itseään, ja samalla Suomea Kööpenhaminassa pidettävään finaaliin muita pohjoismaiden voittajia vastaan. Voitte siis käydä äänestämässä täällä omia suosikkejanne. Tietysti toivoisin, että tuolta Kööpenhaminasta itseni marraskuussa löytäisin mutta ihan rehellisesti on kyllä sanottava, että ihan yhtä hyvilläni olisin kyllä aivan kenen tahansa muunkin voitosta, joten aivan saatte nyt vapaasti äänestää ketä tahdotte heh. Ja äänestäneiden kesken jaetaan aika mehevä lahjakortti, joten kannattaa siis käyttää tilanne hyväksi.

Huh.

Sydän on niin täynnä nyt.

Kiitos.

image

takki: Marita Huurinainen / paita: gant / farkut: never denim / shoes: vagabond

 

 

Vastuullinen äiti vai epävarma pikkutyttö?

Sain muutama päivä sitten instagramissa viestin, jonka lähettäjä kertoi tulevansa ahdistuneeksi lukiessaan blogiani koska en ilmeisestikään osaa päättää olenko perhebloggaaja vai epävarma pikkutyttö, joka haluaa vain esitellä itseään täällä blogissa muille. Olisi kuulemma pikkuhiljaa aika valita millaista blogia oikein haluan kirjoittaa.

Anteeksi, mutta en ihan ymmärrä miksi pitäisi olla jompaa kumpaa? Tai, että miksi nuo kaksi asiaa sulkisivat automaattisesti pois toisensa. Miksi ei voisi olla halutessaan vaikka molempia, ja vielä muutamaa muutakin siihen päälle ilman että siitä tulisi sinulle tai kenellekään muullekaan ahdistava olo? En ihan ymmärrä miksi pitäisi, tai miten kukaan edes voisi, olla vain jotain yhtä. Ei meistä kukaan ole syntynyt vaikkapa äitinä. Eikä meistä kukaan muutu VAIN äidiksi, sen lapsen saamisen jälkeenkään. Se, että olen äiti ei tee minusta persoonana mitenkään vähempää tai enempää. Luonnollisesti se lapsen saaminen vaikuttaa elämän prioriteetteihin ja muuttaa niitä merkittävästi. Yhtäkkiä onkin joku toinen, jonka edun asetat AINA omasi edelle. Joku, kenen vuoksi haluaisit todellakin olla valmiimpi ja parempi ihminen. Tarkastelet äitinä varmasti omaa toimintaasi ja olemistasi entistäkin enemmän, mietit sanojesi ja tekojesi seurauksia ja vaikutuksia. Mietit millaisen perinnön haluat jättää, ja millaista esimerkkiä näyttää. Mietit millaisena ihmisenä toivoisit näyttäytyväsi lapsesi silmissä ja mietit myös sitä millaiseksi toivoisit lapsesi kasvavan.

Mutta silti, olet kuitenkin lopulta se sama ihminen kuin ennen sitä lastakin. Sinulla ja minulla on edelleen niitä samoja tarpeita, toiveita ja pelkoja kuin ennen lastakin. Syvällä siellä jossakin olet vähintään aivan yhtä hukassa kuin ennen sen lapsen syntymääkin . Pala palalta, tässä näin ihan hiljalleen alkaa rakentua se kuka olen. Ja sitä odotellessa olen ajatellut olla aivan juuri sitä kaikkea, mitä juuri nyt haluankin. Olen sekä se vastuullinen perheenäiti, että vielä välillä vähän hukassa oleva nuori tyt nainen. Sellaista se on. Meissä ja meistä on niin moneksi. Ei kukaan meistä ole aina ja jatkuvasti vain jotain yhtä ja tiettyä, ei vaikka se aina toisinaan saattaa ulkopuolisen silmin siltä näyttääkin. Se järkevän tuntuinen tyyppi ei aina olekaan järkevä, ja se hiljainen kaveri saattaakin toisinaan olla se joka onkin eniten äänessä. Eikä se itsevarminkaan tyyppi aina ole ihan niin varma itsestään. Äiditkään eivät siis ole aina vain äitejä, yllätys yllätys.

“Sä et yhtään vaikuta äidiltä”
“Susta ei kyllä uskois, että oot äiti”

Olen kuullut nuo kommentit useammin kuin kerran Alban syntymän jälkeen. Tiedän ettei niiden sanojat takuulla ole koskaan tarkoittaneet mitään pahaa, mutta voin kertoa että eivät ne kyllä ihan kehuiltakaan ole tuntuneet. Voi olla, että tämä tulee nyt teille ihan yllätyksenä mutta minä ihan haluan vaikuttaa siltä, että olen äiti. Tiedättekö miksi? Koska minä olen. Olen halunnut äidiksi. Ja haluan, eh luonnollisesti, edelleen olla äiti. Miksi siis haluaisin kuulla, etten yhtään vaikuta sellaiselta? En usko, että kukaan seurusteleva toivoisi kuulevansa, että “sää et kyllä sitten yhtään vaikuta siltä, että oisit jonku kumppani” tai kuinka moni työntekijä ilahtuisi kuullessaan, että “ei kyllä ikinä uskois, että oot töissä täällä” Jep. Aivan takuulla jokainen, eikö?
Jos olet tietoisesti tehnyt valintoja ollaksesi jotakin tiettyä, niin miksi haluaisit kuulla muilta ettet ole sitä? En ymmärrä. Mutta toisaalta, aika vähän ymmärrän muutenkaan mistään mitään.

shirt: bik bok / jacket: bik bok / leather skirt: superdry / kengät: vans / laukku: glitter

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanon taas: olen äiti, koska haluan olla, mutta olen minä tietysti myös paljon muutakin. Olen myös se sama Sanni, kuin ennen tätä lastakin. Ja haluankin olla. Haluan ihan erityisellä hartaudella vaalia sitä “vanhaa” minua. Haluan muistaa mistä pidin ennen lasta, mihin käytin aikaani, mistä haaveilin ja mitä toivoin. En halua hukata itseäni äitiyteen. Haluan olla minä. Haluan olla sitä myös lapseni vuoksi, jotta tämä näkisi ja oppisi että meissä kaikissa on niin monta tasoa ja kerrosta, haluan että tämä tietäisi että on ok olla vähän sitä ja vähän tätä, jos siltä tuntuu. Haluan, että olemalla minä kannustaisin myös lastani olemaan oma itsensä; tekemään ja kokeilemaan rohkeasti asioita, joista juuri hän pitää. Koska ajattelen, että vain niin voi elää sitä onnellista, itsensä näköistä elämää.

Ja koska tämä on minun blogini, yhtä sekava ja genretön kuin kirjoittajansakin niin tässäkin postauksessa on nyt sitten ihan sekaisin niin niitä kamalan pinnallisia itsensä esittely– kuvia, kuin pohdintaa siitä äitiydestäkin. Sellainen ajattelin olla jatkossakin. Vähän sitä sun tätä. Koska minä itse pidän siitä.

Toivottavasti ette nyt kaikki ihan ahdistu.

Freshhh

Bella-blogit, kaupallinen kampanja


_MG_9157 _MG_9177

Elämäni aikana olen ollut aika monenkin kuntosalin jäsen. Yhden jäsen joskus jopa kaksi vuotta niin, että ensimmäisen vuoden kävin aktiivisesti, toista vuotta todellakaan en. Ja ne kolme kertaa kuukaudessa kun kävin, kotiin lähtiessä lähinnä itketti ajatella että nonih tällekin spinningtunnille tuli sitten hintaa rapeat 25€. Ei oo hyvä juttu se sellainen asiakkaan sitouttaminen. Mielestäni kaikkeen urheiluun pitäisi liittyä aika vahvasti sen omaehtoisuus- liikut, koska sinun oikeasti tekee mieli liikkua. En ole vielä koskaan tavannut ketään, jota motivoisi liikkumaan se, että siitä maksaa ihan liikaa/kk.

Olenkin niin hyvilläni, kun huomasin joskus alkuvuodesta että ihan tähän meidän naapuriin oli avattu uusi kuntokeskus: Fresh Fitness. Olin törmännyt nimeen ja ketjun mainoksiin jo aiemminkin, mutta huomannut kaikkien heidän jo olemassa olevien salien sijaitsevan niin kaukana meiltä, että tiesin ettei siellä tulisi käytyä. Itselleni melkein olennaisinta kun on juurikin se sijainti- täytyy olla niin lähellä, etteivät matkat olisi koskaan syy eivätkä este sinne menemiselle tai sieltä tulemiselle (mulla on vähän sellainen erikoinen taipumus vetää itseni aina niin piippuun, ettei kotimatka ole koskaan mitenkään erityisen vaivaton, heh). Salille täytyy siis päästä kävellen mieluiten kymmenessä ja pyöräilen kolmessa minuutissa. Ja juuri niin on juuri nyt. Täydellisen sijainnin lisäksi myös halpa hinta (19,90€/kk) ja se, ettei mihinkään tarvitse varsinaisesti sitoutua- houkutteli.

_MG_9199 _MG_9214_MG_9223 _MG_9226

Liityin jäseneksi muistaakseni Helmikuussa. Alkuvuoden ja – kevään kävinkin melko ahkerasti, mutta kesällä käynnit harvenivat. Teki mieli juosta ulkona mieluummin kuin sisällä ja juuri niin teinkin. Jäsenyden irtisanominen olisi käynyt sekin tuosta noin vain, mutta en halunnut tehdä sitä, sillä tiesin että syksyn tullen haluan palata takaisin juuri tälle salille.
Ja niin olenkin tehnyt. En tiedä juuri parempaa tapaa aloittaa päivää, kuin kunnon tunnin hikitreeni, jonka päälle suihku ja aamiainen siinä ihan salin vierestä löytyvässä Mokossa tai muutaman minuutin päässä olevassa Rootsissa. Harvemmin ovat olleet huonoja ne päivät, jotka olen aloittanut noin.

Olin ollut tyytyväinen jäsen siis jo useamman kuukauden, kun minulle ehdotettiin yhteistyötä Fresh Fitnessin puolelta. Voin kertoa, että tuntuu kyllä hyvältä tehdä hommia sellaisen tahon kanssa, josta tykkää ja jota oli fiilistellyt ihan tosissaan jo paljon ennen koko tätä yhteistyökuviota.

_MG_9245 _MG_9314_MG_9227

Parasta tuolla salilla on ehdottomasti ne uudet ja freesit tilat ja monipuolinen laitetarjonta. Ja se siisteys. Voi pojat. Tuolla on aina niin siistiä, ettei meinaa todeksi uskoa. Melkein aina näkee jonkun punapaitaisen Freshin työntekijän siellä luudan varressa kiillottamassa paikkoja meille asiakkaille mahdollisimman mukaviksi. Ja se sellainen hyvä kyllä synnyttää hyvää. En ole varmaan vielä koskaan nähnyt yhdenkään asiakkaan nousevan laitteelta sitä pyyhkimättä siistiksi seuraavalle käyttäjälle. Lisäksi tuntuu ihan hullulta se, ettei tuolla haise ollenkaan se sellainen kuntosali, tiedättehän. Jos kulkisi silmät kiinni ei edes voisi tietää olevansa kuntosalilla. Ja se sekin on aika kivaa. Plussaa nyt ainakin.

Tuo Sörnäisten Fresh Fitness on tilana tosi iso ja ihanan väljä. Laitteita on reilusti enkä ole koskaan joutunut odottamaan vuoroani yhteenkään. Tuolla toiminta on jaettu kahteen kerrokseen, joka lisää avaruuden tuntua entisestään. Alhaalta löytyy pukuhuoneet, lämmittelylaitteet (juoksumatot, pyörät, stepperit, soutulaitteet jne.), toiminnallisen treenamisen alue (meitsin lemppari) ja vapaat painot. Yläkerrassa taas sitten on niitä perinteisempiä kuntosalilaitteita, tilaa ja tarvikkeita venyttelylle sekä ryhmäliikuntasali, jossa menee sekä virtuaali- että livetunteja. Se mitä tuolta salilta ei löydy on: mukavia, leppoisia oleskelutiloja, saunoja eikä kerhohuoneita- koska miksi löytyisi? Tarkoitus ja ajatus on että tuonne mennään oikeasti liikkumaan- ei löhöämään.

Nimimerkillä. Edellisellä salillani oli kerhohuone sohvineen ja sauna joka oli aina lämmin, eikä ollut kerta eikä edes kuusi kun minä ja ystäväni päädyimmekin treenaamisen sijaan ihan vaan jakamaan viikon kuulumiset ensin siellä sohvilla ja sitten sen päälle vielä saunassa. Kyllä ei olisi tarvinnut välttämättä maksaa sitä 70€/kk siitä hyvästä.

Ja hei pst. Jos liityt jäseneksi tänään, sunnuntaina niin saat neljä (4) viikkoa ilmaista treeniä kaupan päälle!